Ihmiselle on tärkeää saada liikkua itsenäisesti. Nuorelle tämä tarkoittaa vaikkapa kavereiden näkemistä tai lähtemistä kaupungille ja harrastuksiin. Oleellista on kokemus siitä, että saa toimia omassa elinympäristössä vapaasti muiden ihmisten ja erityisesti omanikäisten nuorten kanssa.
Oikeudella liikkumisen vapauteen suojataan ihmisen oikeutta itse päättää, miten liikkua omassa elinpiirissään. Lasten ja nuorten oikeus päättää omasta liikkumisestaan laajenee iän myötä. Itsenäiseen liikkumiseen liittyy aina vastuun ottaminen omasta hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.
Kotiintuloajat ovat rajoja, joilla aikuiset opastavat nuorta käyttämään oikeuttaan liikkua vapaasti ja varmistavat nuoren turvallisuuden. Kotiintuloaikojen, ja muiden mahdollisten sääntöjen, tulee aina olla kohtuullisia ja perusteltuja nuoren ikään, kehitykseen ja elämäntilanteeseen nähden.
Aikuisilla on sijaishuollossa velvollisuus käyttää niin sanottuja rajoituksia, kun nuoren tilanne sitä vaatii. Aikuiset voivat tarvittaessa esimerkiksi:
Rajoituksilla puututaan nuoren perus- ja ihmisoikeuksiin sekä itsemääräämisoikeuteen. Siksi niiden käyttö on aina poikkeuksellista eikä nuoren tavanomaista kasvatusta tai hoitoa.
Rajoituksia voidaan käyttää vain silloin, kun nuori on otettu huostaan tai hän on kiireellisesti sijoitettuna. Jos nuori on sijoitettu avohuollon tukitoimena, mitään rajoituksia ei voi käyttää.
Kaikkia eri sijaishuollon rajoituksia saa käyttää ainoastaan lastensuojelulaitoksissa. Kun nuori on perhehoidossa, hänen yhteydenpitoaan läheisiin voidaan rajoittaa. Perhehoidossa ei saa käyttää sen lisäksi muita rajoituksia.
Rajoituksen käytön on oltava lapsen edun mukaista. Aikuisten velvollisuutena on myös aina selvittää, mitä mieltä nuori on itse rajoituksen käyttämisestä.
Rajoitukset liittyvät aina nuoren hoitoon ja huolenpitoon. Rajoitusten käyttäminen on tarkoitettu tilanteisiin, joissa nuoren oma tai jonkun muun henkilön ruumiillinen koskemattomuus, terveys ja kehitys tai arvokas omaisuus on vaarassa, eikä niitä voi turvata pelkästään keskustelemalla ja nuoren kanssa sopimalla.
Rajoitusten käyttäminen rangaistuksena on kiellettyä. Rajoitus ei saa myöskään koskaan sisältää nuoren alistamista, kurittamista tai nuorta muutoin loukkaavaa kohtelua.
Aikuisen on lopetettava rajoitus heti, kun normaali kasvatus ja säännöt riittävät. Rajoitukset ovat siis eri asia kuin tavanomaiset kasvatuskeinot, rajat ja säännöt, kuten esimerkiksi kotiintuloajat.
Sijaishuollon aikuisten tehtävänä on kertoa nuorille eri rajoituksista ja siitä, milloin niitä voidaan käyttää. Nuori voi myös itse pyytää aikuisilta lisätietoa rajoituksista.
Kaikkia koskevat yhteiset säännöt sijaishuollon rajoituksista löytyvät lastensuojelulaista. Lastensuojelulaissa on tarkkaan säädetty muun muassa:
Kun nuoreen on kohdistettu jokin rajoitus, on aikuisen arvioitava rajoituksen käyttöä yhdessä nuoren kanssa. Nuoren kanssa tulee käydä läpi muun muassa sitä, miksi rajoitusta on päätetty käyttää, miten aikuiset ovat toimineet tilanteessa sekä mitä nuori voi tehdä, jos hän on eri mieltä rajoituksen tarpeesta.
Rajoitus täytyy lopettaa heti, kun nuoren etu voidaan turvata jollain muulla tavalla. Sellainen tapa voi olla esimerkiksi sopiminen kotiintuloajoista, joita nuori sitoutuu noudattamaan.